Allergiakokemuksia

Hevoset oli minulle kaikki kaikessa teininä, oli ollut koulukiusaamista ym itsetuntoa alentavaa. Hevoset eivät pettäneet ja olin niiden kanssa hyvä, kerrankin jossakin, näin ajattelin. 17 vuotiaana piti aloittaa kenttäkisaaminen, mutta minulle puhkesikin allergia. En lopettanut harrastusta ja puhkesi astmakin. Lopulta jouduin päästämään irti hevosista, koska en pärjännyt enää edes viiden allergialääkkeen voimin. Vieläkin itkettää, kun kirjoitan tätä.
Meni vuosia ja työporukkani sai ylipuhuttua minut Rosenqvistin Tuijan tunneille. Se tunne on sanoinkuvaamaton, kun pääset vuosien tauon jälkeen hyppäämään vanhalla kisaratsulla kirkkoveneen yli tai saat ratsuksesi nuoren orin. Mutta parasta kaikessa oli saada hevoset takaisin elämääni! Olin jopa ulkomailla ratsastuslomallakin. Pärjäsin ihan hyvin allergialääkkeiden ja astmalääkityksen voimin useamman vuoden, kunnes tilanne paheni jälleen mahdottomaksi.
Päätin, että en enää ikinä yritä saada hevosia elämääni, en vain kestäisi menettää niitä enää kolmatta kertaa. Kului vuosia ja aloin ratsastamaan todella satunnaisesti tuttavien hevosilla niin, että en koskenut koko hevoseen, vaan pelkästään ratsastin maastossa tms. Iho ja hengitystieoireita tuli aina.
Ja taas itkettää... Toissa vuonna mun elämääni tulikin siskon tytön kautta Hetkitalli. Ensin menin muutamia kertoja eri hevosilla ja Miia laittoi ne kuntoon valmiiksi, koska itse en pystynyt. Aloimme juttelemaan aiheesta ja Miia kertoi kiharakarvaisista hevosista ja tulevasta näyttelystä. Tulin näyttelyyn paikalle, halusin testata voiko kiharakarvaiset todellakin olla myös minulle vähäallergisoivia. Ja kyllä! Silittelin, rapsuttelin ja olin lähellä. Keho viestitti hevosen tuoksusta, että pakene, kohta tulee huono olo, mutta sitä huonoa oloa ei vaan tullut. Aivastin muutaman kerran ja se oli siinä!
Tuntuu edelleen ihan uskomattomalta kertoa, että minä olen saanut hevoset takaisin elämääni ❤️ Enkä mitkä tahansa hevoset, vaan nuo älykkäät, kekseliäät ja viihdyttävät curlyt, joiden luonteenlaadut saavat väkisinkin hymyn huulille. Saan upottaa sormeni kiharaan karvaan ja valuttaa onnenkyyneleet kaulalle, saan laittaa hevosen itse kuntoon, kokea ihania maastovaelluksia, maastakäsittelyä ja kenttätunteja. Ihmeellistä kyllä, olen curlyjen avulla siedättynyt jonkin verran myös tavallisiin hevosiin. Sain nelikymppisenä kaiken sen takaisin, mistä jouduin elämäni aikana luopumaan kovalla hinnalla kaksi kertaa. Ja lupaukseni pysyy, minä en luovu hevosista enää ikinä kolmatta kertaa!